torstai 30. huhtikuuta 2015

Tynnyrin tapaus

Vappuaattona aiheeksi sopii mainiosti perinteinen kuljetus- ja säilytysastia, tammitynnyri. Tynnyrin arvellaan olevan keksintönä reilut 2000 vuotta vanha. Tunnetuin tynnyrinkäyttäjä lienee kyynikkofilosofi Diogenes, joka eli neljäsataa vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tynnyrin yleistyminen Euroopassa ajoittuu ajanlaskun alun tienoille ja liittyy ennen kaikkea kaupankäynnin kasvuun. Vauhtia tuotekehitykselle ja tunnettuudelle antoivat roomalaiset laajoine kauppaverkostoineen. Tynnyri on menneinä vuosisatoina ollut samankaltaisessa ellei merkittävämmässä käyttöesineen asemassa kuin muovikassi tänä päivänä. Koska puinen tynnyri kuitenkin hajoaa huomattavasti muovikassia nopeammin, ei kaikkein vanhimpia tynnyreitä ole juuri säilynyt. Onnistuin sentään löytämään jotain vanhempiin tynnyreihin liittyvää, tämä on 1800-luvulta:

http://www.wessexarch.co.uk/ship%E2%80%99s-barrel-solent

Suomessa on kaivettu esiin tynnyreitä mm. Nauvosta Egelskärin keskiaikaiselta haaksirikkopaikalta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nauvon_keskiaikainen_hylky

Helsingistä Presidentin linnan sisäpihalta:

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/tiedotearkisto?Article=5809

sekä Helsingin Vanhankaupungin alueelta:

http://arabianranta.fi/vanhakaupunki/index.php?option=com_content&view=article&id=66%3Aarkeologiset-kohteet&catid=41%3Aarkeologiset&showall=1


Torpan verstaalla on viime viikkoina työn alla ollut pieni vanha tammitynnyri, joka taannoin otettiin talteen sukulaisten kesämökiltä. Tynnyri pelastettiin saunan nurkalta, missä se oli ilmeisesti kököttänyt aika kauan. Tynnyriä on  oletettavasti käytetty elintarvikkeiden kuljetukseen. Tästä kertoo myös kyljessä oleva teksti:

HEDELMÄJALOSTUS
HELSINKI

Tynnyri vaati jonkin verran kunnostusta, mikä haluttiin kuitenkin tehdä mahdollisimman kevyellä kädellä. Tynnyriä ei siis purettu, ainoastaan keskimmäiset vanteet irrotettiin. Laudoitus oli aika pahoin haristunut, ja vanteet olivat valahtaneet paikoiltaan. Aivan ensimmäiseksi sopivaan kohtaan lautojen väliin lisättiin kapea sovitelista, jonka avulla laudat saatiin tiiviisti vanteita vasten. Vanteita ei kiristetty eikä käsitelty muuten kuin harjaamalla ne kertaalleen teräsharjalla.


Keskimmäiset vanteet irrotettu harjausta varten.

Yksi vanteista käsittelyssä.

Tynnyrin kylkeen lisättiin tammipuinen sovitelista.

Pinta käsiteltiin vernissan ja hautatervan sekoituksella.
 
 
Työ lähes valmiina. Kannessa näkyy vanhat paikkaukset. Tässä yhteydessä kannelle
tehtiin pelkkä pintakäsittely.

Tynnyri pääsi käyttöön kaupunkiasuntomme
parvekkeelle. Kannen alla on säilytystilaa,
jalusta on irrallinen ja mittojen mukaan tehty.
Jalustassa on ruuvattavat tassut, joiden
korkeutta voi säätää lattian kaltevuuden mukaan.

Toimme kunnostetun tynnyrin tarjoilupöydäksi parvekkeellemme. Itse mietin ensin, toimimmeko tässä kannattamaamme ideologiaa vastaan. Olemme yrittäneet tietoisesti välttää sitä, että muuttaisimme, tai "tuunaisimme" vanhoja esineitä uusiin käyttötarkoituksiin sopivaksi. Emme siis suurin surminkaan tahdo muokata esimerkiksi kärrynpyörästä kattokruunua tai edes kirnusta sateenvarjotelinettä. Tässä ei nähdäkseni kuitenkaan ole kyse tuon kaltaisesta muokkaamisesta, koska tämän esineen "tynnyriys" on edelleen tallella. Esineestä ei ole poistettu osia, eikä siihen  myöskään lisätty mitään, mitä käyttökelpoisessa tynnyrissä ei kuulu olla. Tätä tynnyriä voi siis edelleen käyttää tynnyrinä, ei pelkkänä pöytänä.

2 kommenttia:

  1. Tynnyri tuli mökille kesällä 1964 Kuopiosta, Siirtomaatavaraliike Pitkäsen lähettämänä, kiitoksena erään, nyttemmin jo edesmenneen tunnetun taidemaalarin kuukauden pituisesta maalaussessiosta ko. mökillä. Tynnyri oli täynnä "siirtomaatavaroita". Sitten tynnyri palveli halkosäiliönä tuvan nurkassa kunnes se kesällä 1975 koeponnistettiin. Mökillä pidettiin suuret kesäjuhlat. Tynnyri turvotettiin järvessä, nostettiin vuorokauden pituisen uittamisen jälkeen pihalla olevalle pöydälle, täytettiin kovalla boolilla. Ei vuotanut yhtään. Se joka vuoti oli juomanlaskija. Hän innostui juomaan kuormasta ja valui sopuisasti pöydän alle kesken urakkansa. Tämän jälkeen ko. pönttö siirrettiin saunan terassille hoitamaan vanhaa virkaansa eli halkosäiliöksi. Kiitos historiallisen tynnyrin talteenotosta ja onnistuneesta restauroinnista. Hentto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heka kommentoinnista ja kiinnostavasta kertomuksesta! Hienoa saada postauksen perään ensikäden tietoa tynnyrin käyttöhistoriasta. Halkosäiliöksi ei taida enää olla paluuta, "siirtomaatavaroita" siinä voidaan edelleen säilyttää. =D

      Poista