Kerroksittain historiaa

Vanhan rakennuksen kunnostus on kuin sipulin kuorimista: kuorit kerros kerrokselta, ja välillä itkettää. No, emme me kovin paljoa ole vielä tähän mennessä joutuneet kyynelehtimään, mutta kuorimista olemme kyllä tehneet. Tässä muutama sana siitä, mitä talo on itsestään kertonut.

Olemme kyselleet naapureilta ja työstämme kiinnostuneilta ohikulkijoilta talon historiasta, ja olemme saaneetkin kokoon jonkin verran muistitietoa. Monilla paikallisilla tuntuu olevan jokin kytkös Lehtelän tilaan, mikä ei tosin pienessä kylässä ole kovinkaan yllättävää. Joku on tuntenut talossa asuneen rautakauppiaan, toinen muistaa vanhan Metson rouvan, jonka aikana puutarha kukoisti upeana, kolmas kertoo käyneensä ratsastustunneilla vuosituhannen vaihteessa, kun tila toimi ratsastuskouluna. Näistä muisteloista muodostuu vähitellen kuva taloon liittyvästä paikallishistoriasta. Koska janoamme lisää tietoa, jatkamme ohikulkijoiden ja muiden tontille eksyvien potentiaalisten tietolähteiden ahdistelua.

Tila on lohkaistu isommasta tilasta, mahdollisesti isojaon (tai sitä myöhemmin seuranneen uusjaon?) yhteydessä. Blogin nimeen viitaten, meillä ei ole varmaa tietoa siitä, että talo todella on ollut torppa, eli vuokraviljelijän asuinrakennus, joka torpparilain myötä olisi lunastettu itsenäiseksi. Tähän kysymykseen saattaa löytyä vastaus arkistosta. Oli miten oli, reilut sata vuotta sitten on tarvittu asuinrakennusta, jonka seurauksena tämä talo on rakennettu tälle paikalle. Oikein kunnostettuna se säilynee vielä ainakin toiset sata vuotta. Eräs kiinnostava seikka rakennuksessa on itse rakennusmateriaali, eli hirret. Ne ovat mahdollisesti olleet kierrätystavaraa ja tuotu paikalle muualta, toisesta rakennuksesta. Tämän varmistamiseksi tarvittaisiin dendrokronologinen analyysi, josta selviäisi puumateriaalin kasvuajankohta ja -paikka. Ei ole lainkaan mahdotonta, että analyysi teetetään joskus tulevaisuudessa.

Urakkamme alkoi syksyllä 2008 purkamisella. Irrotimme kerros kerrokselta vuosikymmenien kuluessa pintoihin kiinnitetyt materiaalit, ja dokumentoimme ne. Osa pintamateriaaleista tulee uudelleen käyttöön. Tähän valitsemme kuitenkin vain sellaiset, jotka katsomme tarkoituksenmukaisiksi, ja joiden säilyttäminen ja uudelleenkäyttäminen tukee ja ylläpitää vanhan rakennuksen historiaa ja henkeä.  Riisuessamme talosta eri aikakausien kerrostumia, olemme saaneet runsaasti tietoa rakennuksen vaiheista.

Tuvan seinästä pinkopahvin alta löytyi kolme kerrosta tapettia.

Edelleen tuvan seinässä hirren pintaan kiinnitetty pala sanomalehteä vuodelta 1902.

Tuvan lattia lähtötilanteessa: puupintaa jäljittelevä kupruileva muovimatto jonka alla oli kovalevy, jonka alla oli korkkimatto, jonka alla oli lankkulattia.

Kammarin lattian kerroksia: muovimaton alla olleen korkkimaton alta paljastuu ruskeaksi maalattua lautaa.

Verannan lattian alta löytyi painettua sanaa. Kuvassa Helsingin Sanomat vuodelta 1962. Veranta ei ole kuulunut alkuperäiseen rakennukseen, ja tämänhetkinen tietämys verannan rakennusajankohdasta nojaakin juuri näihin sanomalehtilöytöihin.

Mikä torppa?

Tältä talomme näyttää maaliskuussa 2014...




                                                              ...ja tältä se näytti syksyllä 2008, jolloin aloitimme projektin.

Talo on rakennettu 1800-luvun lopulla, tarkka vuosi ei ole tiedossa. Tilan nimi on Lehtelä, ja talon ensimmäinen asukas tuolloin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa oli läheisellä louhoksella työskennellyt kivenhakkaaja. Liekö kivimiehellä ollut osansa talon sokkelikivien valinnassa, ovat nimittäin melkoisen jykevät tämänkokoiseen rakennukseen... Talon tämänhetkiset omistajat olemme me: Pekka (puuseppä/ammattisukeltaja), Johanna (arkeologi) sekä Hugo (2-vuotias remonttiapulainen).

Huolimatta siitä, että tähän mennessä tehtyjen tuhansien työtuntien aikaansaama muutos on silminnähtävä, ei työ kuitenkaan ole vielä valmis. Tässä blogissa voi seurata projektin edistymistä tästä eteenpäin, mutta kirjoitamme postauksia myös siitä, mitä tähän mennessä on tehty.