Ruostunut ruohonleikkuri

Tämä postaus ei liity talon kunnostamiseen, mutta pihan ylläpitoon kylläkin. Suunnitelmani oli kirjoittaa tällä viikolla taloon liittyvästä aiheesta, kuten aiemmin lupailemastani kellarin luukusta, mutta äskettäin tapahtunut yhteensattuma kiilaa nyt luukun ohi. Ja onhan ruoho tietysti pääsiäisen alla tavallaan ajankohtainen aihe.

Viime syksynä kävi niin onnettomasti, että vuonna 2008 uutena ostetun ruohonleikkurimme runko hajosi, tai oikeastaan ruostui puhki. Ruostunut keskikohta taipui mutkalle juuri sen verran, että se alkoi haittaamaan propellin pyörimistä. Tuollaista ongelmaa on hankala yrittää korjata, joten ajattelimme, että edessä on väistämättä uuden ruohonleikkurin osto. Tilanne harmitti erityisesti siitä syystä, että leikkurin moottori toimi moitteettomasti.

Talven aikana ruohonleikkurikysymys jäi muiden, ajankohtaisempien asioiden varjoon, kunnes lumen sulettua asia palautui mieliin. Pohdimme vaihtoehtoja, ja viime viikonloppuna tiedustelimme jopa sukulaisilta mahdollisuutta saada heidän vanha mutta toimiva ruohonleikkurinsa meille käyttöön. Mitään konkreettista emme kuitenkaan ehtineet asian edistämiseksi tehdä, sillä Pekka löysi sattumalta  toisen samanmerkkisen, käytöstä poistetun ruohonleikkurin. Tästä leikkurista oli moottori rikkoutunut, mutta runko vaikutti ehjältä.

Lähemmässä tarkastelussa leikkurit tosiaan osoittautuivat identtisiksi. Molemmista irrotettiin moottorit, ja juurituodun leikkurin runko tutkittiin ja puhdistettiin. Sitten vain kiinnitettiin vanhan leikkurimme moottori "uuden" runkoon, ja toivottiin, että se käynnistyy. Ja sehän käynnistyi! Jospa se jaksaisi toimia ainakin tulevan kesän ajan...



Tällaisen pihan omistaja arvostaa toimivaa ruohonleikkuria.

Hyötyliikunnan tarpeessa? Olen joskus leikannut nurmen mekaanisella leikkurilla,
mutta pakko myöntää, että siinä on aika kova homma. Tai parturoitavaa pinta-alaa
on liikaa. Tai sitten leikkurin käyttäjä on vain yksinkertaisesti laiska.
Veikkaan jälkimmäistä.

Kuin kaksi marjaa. Etualalla vanha puhkiruostunut leikkurimme, korokkeella

"uusi" moottorivikainen.

Moottorivikaisen runko oli ehjä, mutta tarvitsi hiukan huolenpitoa.

Poistoaukon suojaläppä täytyi ottaa vanhasta (takana olevasta) rungosta.

Edessä moottorivikaisen runko kiillotettuna.



Molemmat leikkurit uudelleen koottuina. Vasemmanpuoleisessa ehjä runko ja

toimiva moottori, oikeanpuoleisessa ruostunut runko ja rikkinäinen moottori.

Säilytämme sen kuitenkin toistaiseksi varaosien takia.

Maaliskuu maata näyttää

Vietimme viime viikonloppuna aikaa ulkona pihatöitä tehden ja grillaten. Ei kai se niin yllättävää ole, että vähälumisen talven jälkeen kevät alkaa aikaisin. Siitä huolimatta tuntuu uskomattomalta, että on vasta maaliskuun puoliväli! Ampiaiset olivat heränneet ja parveilivat holtittomasti grillin ympärillä, aurinko porotti niin kuumasti, että haravoidessa piti riisua takki. Ensimmäiset leskenlehdet bongattiin tien vierestä.



Marjapensaiden tuet ovat kerrankin selvinneet talvesta kaatuilematta.

Viime kesänä kylvetyt harjaneilikat (Dianthus barbatus) vihertävät jo.

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)

viihtyy kivikossa.

Puutarhatoimiston vieressä kasvavaa ruusua karsittiin reilusti, seuraavaksi

maa käännetään puutarhajyrsimellä. Maahan upotettu pelti saattaisi hillitä ruusun

leviämistä ...ehkä.

Ensimmäinen kottikärryllinen ruusunoksia

valmiina poltettavaksi. Juuri tänään luin

uutisen, jossa pelastuslaitos linjasi, että

"Risuja ei pidä polttaa". No, mehän emme

polttaneet risuja, vaan ruusunoksia.

Auringossa kylpevä grillipaikka. Keinustakin puuttuu vain istuin.

Sitten vertailuaineistoa aikaisemmilta vuosilta. Yleensä tähän aikaan maaliskuussa on ollut lunta...



Kinokset tallin edustalla 10.3.2010.

Talon nurkalla olleesta sadevesitynnyristä irrotettu
jättikokoinen jääpala. Kuva otettu 21.3.2010.

Grillipaikka 5.3.2011.

Lumeen hautautunut kottikärry. Näkymä alapihalle 15.3.2011.

Maaliskuun hanki kantoi kaksikymmenkiloisen koiran...

...jolla tosin oli juuri tähän tarkoitukseen suunnitellut tassut.

Molemmat koirakuvat otettu 15.3.2011.

Tämä kuva pääsi mukaan vain ilmeen takia. Kuvauspäivä sama kuin ylläolevissa. 

Myös maaliskuu 2012 oli runsasluminen. Talvimaisema 15.3.2012.

18.3.2012 lumi oli jo alkanut sulaa kaivon eteläpuolelta...

...mutta huhtikuussa saatiin kuitenkin uudelleen kunnolla lunta.
Tämä on otettu 2.4.2012.

Joulukortti? Ei, vaan huhtikuun hanki 2.4.2012.

Keväinen näkymä vuoden takaa. Kuvattu 9.3.2014.

Riemu loppui tuolloinkin lyhyeen, 22.3.2014 pyrytti
jälleen lunta.

Nyt vain odotellaan tämänvuotista takatalvea. Ensi viikonlopuksi luvattiin kylmenevää, saa nähdä, missä säässä silloin grillataan.

Tuoko hevosenkenkä sokkelissa onnea?

Tiesimme jo taloa ostaessamme, että kammarin pohjoiskulman sokkeli olisi korjattava. Kulma oli nimittäin silminnähden vajonnut, ja ongelmaa oli ilmeisesti yritetty ratkaista asettamalla vajoaman seurauksena syntyneeseen aukkoon puupalikoita ja muuta sälää. Onnettoman näköinenhän se kulma oli, kuten ensimmäisistä kuvista näkyy.

Kammarin lattian kunnostuksen yhteydessä havaittiin, että lattian perustuksena ollut betonilaatta oli murtunut. Tästä löytyy kerrontaa ja kuvia postauksesta Kammarin lattian uusiminen. Alun perin kammarissakin on ollut lattian alla multapenkki, lattia on muutettu betoniperustaiseksi sotien jälkeen.

Betonilaatta oli valettu  kiinni sekä sokkeliin että pönttöuuniin, ja sokkelin pohjoiskulman pettämisen seurauksena laatta oli murtunut. Koska rakenne oli kauttaaltaan yhtenäinen, eli sokkelin liikahtaminen vaikutti myös huoneen toisella laidalla olevaan uuniin, oli onni onnettomuudessa, että laatta oli murtunut ennen kuin pohjoiskulman painuminen ehti vaurioittaa uunia. Uusiessamme lattian valoimme betonilaatan kolmessa osassa ja jätimme sen irti sokkelista, jotta vastaavanlaiset vauriot voitaisiin ennaltaehkäistä. Uunin ympärys on valettu muusta lattiasta erikseen jotta laatalla olisi tarvittaessa liikkumavaraa.




Sokkeli ennen korjausta.

Vajonnut kulma ja aiemmat korjauskokeilut.

Kulma korjattiin samoihin aikoihin kammarin lattian kanssa. Ensin ongelmakohta erotettiin sokkelin tienpuoleisesta, ehjästä osasta. Tämän jälkeen se siirrettiin pois paikaltaan ja hajotettiin. Kulmassa oli käytetty betonin lisäksi kiviä sekä erilaisia metalliesineitä (mm. yksi hevosenkenkä) ja kettinkiä pitämään rakennetta koossa. Suurimmat kivet otimme talteen, koska hyviä kiviä tarvitaan aina.


Kulma on irrotettu paikaltaan, tunkit tukevat

hirsikehikkoa.



Kulma saatiin siirtymään, mutta ihan helppoa

se ei ollut.

Siirtämisessä käytettiin tunkkeja sekä

seinän ulkopuolella...



...että sisällä kammarissa vanhaa

betonilaattaa vasten.

Kulma siirretty paikaltaan. Betonin seassa on

kivenlohkareita ja metalliesineitä.

Vanha kulma palasiksi rikottuna.

Isoimmat sokkelin sisällä olleista kivistä

otettiin talteen tulevaa käyttöä varten.

Vanhaan ehjään sokkeliin laitettiin ruuveja

pitämään vanha ja uusi osa yhdessä.

Kun vanhan kulman jäännökset oli saatu siivottua paikalta, kaivoimme paikalle kuopan uuden kulman perustusta varten. Kuoppaan laitoimme lecasoraa ja rakennetta tukevan, muotoon taivutetun metalliverkon. Sitten valoimme kuoppaan betonin, joka sai kovettua ennen varsinaisen sokkelin tekoa. Kulmaa varten rakennettiin muotti, johon betoni valettiin. Sokkelin edustalle sijoitettiin 10 cm paksuudelta routalevyä, kuten muuallekin talon ympärille.



Uuden kulman perustaa.

Betoni kovettuu muovin alla.

Uuden kulman muotti paikallaan. Tunkki

tukee hirsikehikkoa.

Uusi kulma sisäpuolelta...

...ja ulkopuolelta.

Kaivanto routalevyille.

Levyjä asetetaan paikoilleen. Koemakaaja

levyjen päällä.

Sokkelin edusta peitettynä.