Tärkeintä on se, mikä jää näkymättömiin

Tuvan lattia oli neljän vuoden pituinen projekti, joka aloitettiin hyvin pian kaupanteon jälkeen. Tuolloin lattiaa peitti epätasainen muovimatto, jossa oli puun pintaa jäljittelevä kuviointi (kuva 1). Poistimme muovin sekä sen alla olleet kerrokset, ja löysimme lopulta hyväkuntoisen lankkulattian (kuva 7). Irrotimme lankut varovasti, koska suunnitelmana oli käyttää niitä myöhemmin kammarin lattiassa. Kammarissa puolestaan oli erilaisten kerrosten alla ruskeaksi maalattu lautalattia (kapeaa lautaa), jota emme pitäneet säilyttämisen arvoisena varsinkaan, kun emme saaneet montaakaan näistä kapeista laudoista ehjinä irti.

Varsinainen työ tuvan lattian kanssa alkoi vasta, kun lankut oli poistettu. Lankkujen alla oli
lattiavasat, jotka olivat hiukan lahonneet. Pahemminkin olisi voinut olla, olihan talossa tehty ns. perusvirheet, eli a) lattia oli peitetty muovilla, b) talo oli ollut kylmillään, ja c) tuuletuskanava oli tukittu. Lattiavasat olivat kuitenkin edelleen puuta, eivät multaa. Lattialankkujen irrottamisen myötä esiin tuli myös vanha multapenkki, jonka yhteyteen oli päätynyt kaikenlaista eloperäistä ainesta, sekä käyttötavaroiden jäännöksiä. Lasinsirpaleita oli runsaasti, kuten vanhoissa multapenkeissä yleensä on. Vaatekappaleita löytyi useita, kuten myös pullonkorkkeja, nappeja sekä jyrsijöiden luita. Yksi muumioitunut rotta löytyi myös (kuva 11). Löydöt olivat hupaisia ja niitä oli hauska valokuvata, mutta oleellista tässä on se, mitä lattian alla ei ollut. Siellä ei ollut kosteusvaurioita. Ei hometta eikä sientä. Helpotus. Lapioimme kaiken irti lähtevän roskan ja mullan pois.




Kuva 1. Kaupanteon aikaan tuvan lattiaa peitti

epätasainen muovimatto.



Kuva 2. Vanhat listat irrotettiin varovasti ja

laitettiin talteen.

Kuva 3. Muovimaton alta
paljastui kovalevy
ja korkkimatto.

Kuva 4. Lattialla kovalevyt, vaalea neliö
lattiassa on kellarin luukku.

 

Kuva 5. Nurkasta löytyi jonkun ruokavarasto.



Kuva 6. Lankkulattian ja kovalevyn välissä oli

huopamainen kangas.



Kuva 7. Siisti lankkulattia oli ollut piilossa ties
kuinka monta vuotta. Onneksi se oli
säilynyt hyväkuntoisena.

 

Kuva 8. Lankut irrotettu vanhoista lattiavasoista.

Multapenkin lapiointi alkamassa.




Kuva 9. Lankut numeroitiin ja pinottiin kammariin

odottamaan siirtoa talliin.



Kuva 10. Arkeologin tapa siirtää muutama kuutio
multaa ulos rakennuksesta.



Kuva 11. Kaikkea löytyy. Huomaa muumioitunut rotta

lattiavasan vieressä.

Projektiksi projektissa muodostui lattian alla oleva kellari, jonka seinustoilta betonit olivat osaksi karisseet, ja lattiapintakin oli pahasti lohkeillut (kuva 12). Emme kuitenkaan poistaneet vanhaa betonia, vaan valoimme uudet seinät ja lattian vanhojen sisäpuolelle. Samalla uusimme tukkeutuneen tuuletusputken, joka johti kellarista tuvan länsiseinän aukkoon. Tämän lisäksi teimme toisen tuuletuskanavan kellarista joenpuoleiseen, eli eteläseinään (kuvat 13-17).




Kuva 12. Tällainen kellari tuli esiin 
lattialankkujen alta.

 

Kuva 13. Uusi betonipinta
kellarin lattiassa...

Kuva 14. ...ja tässä työkalu, jolla
levitimme betonin.



Kuva 15. Kellarin seinämiä vasten asetettiin verkot...



Kuva 16. ...ja verkkojen ympärille tallin seinissä
olleista vanerilevyistä rakennetut muotit.



Kuva 17. Tuuletuskanavan paikka.

Kuva 18. Betonia sekoitetaan...



Kuva 19. ...ja sekoitetaan. Aika monta
ämpärillistä kaiken kaikkiaan.







Kuva 20. Betonia kaadetaan muottiin.



Kuva 21. Kellarin uudet seinät kovettuvat.
Betonia kului seiniin noin puolitoista suursäkillistä.



Kuva 22. Kellari muotin poistamisen jälkeen.

Kellarin valmistuttua peittelimme tuvan maapohjan geotex-kankaalla, jonka päälle toimme kapillaarikatkosoraa reilunpaksuisen kerroksen. Sorakerrokseen laitoimme salaojaputket tuuletusta varten (kuva 23). Tämän jälkeen levitimme soran päälle uuden geotexin, jonka päälle laitoimme lecasoraa. Näin valmistui ns. "moderni multapenkki", joka varaa lämpöä talvella, mutta myös tuulettuu tehokkaasti.




Kuva 23. Maapohjan päällä on
tekstiili, jonka päälle laitetaan
kapillaarikatkosoraa. 
Putki on tuuletusta varten. 



Kuva 24. Sorakerros peitetään tekstiilillä.




Kuva 25. Kaikki kohdat lattiasta eivät valmistuneet
samaan tahtiin. Tämä murikka on vasta matkalla
omalle paikalleen kivijalkaan, kun vastakkainen 
nurkka on jo peitetty soralla.

 

Kuva 26. Puhdasta maapohjaa...



Kuva 27. ...ja soraa uunin edustalla.
 

Kuva 28. Toinen kellarin tuuletuskanavista
lähes paikallaan. Alimmat hirsikerrat on
suojattu paperilla.

Kuva 29. Lecasoraa tuvan etelänurkassa.

 

Kuva 30. Lattiavasojen raaka-materiaalia tarkastetaan.

Lecasorakerroksen päälle asettelimme uudet lattiavasat (kuva 31). Jokainen, jolla on kokemusta tämän kaltaisesta vanhan rakennuksen kunnostustyöstä tietää mitä tarkoitan, kun sanon, että on suorastaan terapeuttista tuoda taloon jotain pysyvää ja näkyvää, kun on ensin vuosikaudet ainoastaan kärrännyt sieltä tonneittain pilaantunutta tai muuten vain kelvotonta materiaalia ulos. Eläköön lattiavasat! Kun lattiavasat olivat paikoillaan, laitettiin niiden välisille alueille lecasorakerroksen päälle eristeeksi pellavaa, ja päälle uusi lankkulattia. Harkitsimme kiertolankkujen asettamista kalanruotomallisesti, mutta Pekka päätyi kuitenkin sovittamaan ne jiiriin (katso kuva 32). Lattiaan tehtiin kellariin johtava luukku, mutta sen paikkaa siirrettiin metrin verran keskilattian suuntaan (kuva 35). Aiemmin luukku oli ollut leivinuunin edessä (kuva 4). Luukun tekemisestä tehdään erillinen lyhyt postaus myöhemmin.



Kuva 31. Höylättyjä lattiavasoja sovitetaan paikoilleen.

Kuva 32. Kiertolankkuja sovitetaan uunin ympärille.

Kuva 33. Lattialankkujen sovitusta.

Kuva 34. Lankut kiinnitettiin toisiinsa

tapittamalla, ei ponttaamalla.



Kuva 35. Kellarin sisäänkäynnin paikkaa siirrettiin

lähemmäksi keskilattiaa.



Kuva 36. Lattialankut paikoillaan.


Olemme käyttäneet kierrätettyä puumateriaalia useiden rakenteiden kunnostuksessa, mutta lattiavasoja sekä -lankkuja varten ostimme uutta puuta. Mäntypuiset lankut tilasimme Askolasta Puutavara Eero Koskelasta, ja tunnustetaan nyt vielä sekin, että tuppeen sahattuja olivat. Lankkujen leveys on 20cm ja paksuus 4cm. Tämän lattiaratkaisun hyviin puoliin kuuluu jo mainitun lämmönvarausominaisuuden ja tuulettuvuuden lisäksi helppohoitoisuus: lattian avaaminen tarvittaessa on yksinkertainen toimenpide. Suurin osa lattian uusimiseen sisältyneestä työstä on sellaista, mikä ei näy lopputuloksessa, vaan jäi piiloon rakennuksen perustuksiin. Tällä hetkellä varsinainen lopputuloskin on katseilta piilossa, koska peitimme lattian suojapapereilla saman tien sen valmistuttua. Tuvassa on lattian valmistumisen jälkeen tehty, ja tehdään edelleen, töitä, emmekä halua vielä altistaa kaunista pintaa kulumiselle, likaantumiselle emmekä auringonvalolle. Lankkulattia odottakoon näkymättömissä vielä jonkin aikaa.