Rahalöytö

Eilen, pihanpuoleisen päätykolmion kunnostamistöiden yhteydessä tehtiin rahalöytö, joka on järjestyksessä toinen taloprojektin aikana. Tämä vie kuitenkin kiinnostavuudessa voiton aiemmasta löydöstä (yhden markan kolikko 1990-luvulta) mennen tullen. Pekka oli irrottamassa pihanpuoleisen päätykolmion vuorilautoja, kun hän huomasi kurkihirteen kiinnitetyt rahat. Kaksi kolikkoa oli naulattu päällekkäin hirteen.

Kolikot irrotettiin varovasti kuvaamista varten, ja kiinnitettiin sitten takaisin samalla naulalla, jolla ne olivat olleet hirressä kiinni. Vanhempi rahoista on kuparia ja vuodelta 1867. Naula on lävistänyt kolikon keskeltä, mutta pinnassa erottuu siitä huolimatta Aleksanteri II:n monogrammi. Myös vuosiluku on selvästi luettavissa. Pienempi ja nuorempi raha on 25 pennin kolikko vuodelta 1921.

Tämä tietenkin pistää miettimään uudelleen talon rakennusajankohtaa, josta meillä siis ei ole tietoa. Naapurimme, jonka talo on alun perin ollut identtinen omamme kanssa, on kertonut, että talot  olisi rakennettu yhtä aikaa 1890-luvulla. Mikäli näin on, miksi ja minkä tapahtuman yhteydessä kurkihirteen on lyöty 20-luvun raha?

Löysin Tenka Issakaisen väitöskirjan "Tavallista taikuutta", jossa on käsitelty suomalaista taikuutta ja sen merkityksiä (2012, Turun yliopisto). Luvussa 9. "Maagisen vaikuttamisen reittejä", puhutaan rahoista taikojen välineenä. Issakainen mainitsee Kivijärveltä 1890-luvulla tallennetun tiedon rahan laittamisesta uudisrakennukseen:

"Sitte kun panee harjahirttä päälle niin sinne harjahirren salvokseen tekee lantin sijan ison ja panee vanhan aikaisen Ruotsin kotkankuvaisen lantin kun ei tiedä mistä on saanut- -."

Samoin navettaa rakennettaessa laitettiin Kivijärveltä olevan tiedon mukaan (1884) kurkihirren koloon raha, jonka tuli olla mielellään mahdollisimman vanha. Pihtiputaalla taas navettaan laitettava raha tuli rikkoa kirveellä neljään osaan, ja kappaleet tuli sijoittaa nurkkiin ensimmäisen salvaimen väliin. Näin varmistettiin karjan menestyminen.

Taioissa on käytetty nimenomaan vanhoja kolikoita. Issakainen toteaa ymmärrettäväksi syyksi sen, ettei kierrossa ollutta rahaa, vaihdon välinettä, mielellään käytetty taikoihin. Toinen syy vanhojen rahojen käyttöön on hänen mukaansa ollut se, että kierrossa oleva raha kuljettaa mukanaan rahaa käsitelleiden ihmisten vaikutusta ja olemusta, mikä saattaisi häiritä taikaa. Vanhat, käytöstä poistuneet rahat ovat tässä suhteessa neutraalimpia. (Issakainen 2012: 147-148.)

Aihe on erittäin mielenkiintoinen, ja pistää miettimään, millä perusteella meidän kaksi rahaamme ovat hirteen päätyneet. Onko myös 25 pennin kolikko ollut kiinnittämishetkellä vanha? En oikein usko, koska molemmat rahat on lyöty hirteen yhtä aikaa. Siinä tapauksessa 1860-luvun kolikko on ollut sillä hetkellä todella vanha. On tietenkin myös mahdollista, että vanhempi raha on alun perin ollut hirressä kiinni jollain muulla tavalla, ja se olisi lyöty nuoremman kanssa naulalla yhteen vasta paljon myöhemmässä vaiheessa. Mene ja tiedä.

Tässä vielä linkki väitöskirjaan. Suosittelen sitä lämpimästi, mikäli kansanuskomukset ja taikuus kiinnostaa.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/84792/AnnalesC347Issakainen.pdf?sequence=1




Rahat löytöpaikallaan.

Vanhempi (1867) kolikko alla, nuorempi (1921) päällä.



Vasemmanpuoleisen kolikon pinnasta erottuu

Aleksanteri II:n monogrammi.




Kammarin lattian uusiminen

Kammarin lattian uusiminen oli kokonaiskestoltaan tuvan lattiaa huomattavasti nopeampi projekti, joka tehtiin yhden kesän aikana. Kammarin lattia on toki pinta-alaltaan tuvan lattiaa pienempi, eikä siihen liittynyt kellarin kaltaisia erillisiä isohkoja työkokonaisuuksia. Tuvan lattiasta voi lukea otsikon Tärkeintä on alta. Kammarin lattian lähtötilanne oli samankaltainen kuin tuvan puolella: muovimaton alla ollut, päällisin puolin melko siistin näköinen maalattu lautalattia. Vaikka lattia näytti päällepäin hyväkuntoiselta, oli kuitenkin selvää, että se oli parasta avata ja rakenteet tarkastaa. Lattiarakenne on arviolta 1950-1960 -luvulta. Lattian uusimisen aikaan purettiin ja rakennettiin uudelleen myös huoneen koilliskulman perustus, joka oli pettänyt. Tästä kerromme erillisessä tekstissä myöhemmin.




Arviolta 1900-luvun puolivälissä tehty lautalattia.

Kammarin lattia oli kapeaa lautaa joka lohkeili irrotuksessa niin herkästi, ettemme lopulta enää edes varoneet. Laudan alla oli purueriste, jossa oli parissa kohdassa pienellä alueella kostumisen jälkiä. Puru oli kuitenkin yleisesti ottaen varsin puhdasta, ja laudoituksen alla olleet kakkosneloset hyväkuntoisia. Tuvan lattian alukseen -joka siis oli multapenkki- verrattuna kammari oli "vähälöytöinen" (lue: tylsä). Purun lapioinnin jälkeen (kaikki hauska loppuu aikanaan!) pääsimme tarkastelemaan lattian perustusta, betonilaattaa.




Tuvan ja kammarin välinen kynnys

oli heikossa kunnossa, ja
kynnyksen vieressä ollut puru oli
kostunut pistemäiseltä alueelta.

Lattialautoja irrotetaan.

 

 

Tässä vaiheessa kävi viimeistään selväksi, että oli ollut oikea ratkaisu purkaa lattia, sillä betonilaatta oli murtunut. Harkitsimme muitakin rakennevaihtoehtoja, mutta päädyimme tekemään uudesta lattiasta saman tyyppisen, kuin mitä vanha oli ollut. Poistimme betonin, ja puhdistimme sen alta paljastuneen maapohjan. Talon nurkalla, aivan kammarin vieressä kasvoi suuri kaksihaarainen koivu, jonka juuret tulivat esiin lattian alta betonin ja sen alla olleen hiekkakerroksen poiston jälkeen. Juurilla on saattanut olla osansa betonin hajoamisessa, mutta asiaan on saattanut vaikuttaa myös se, että vanha betonilaatta ei ollut kovinkaan laadukasta tekoa. Oli miten oli, maanpinnan puhdistuksen jälkeen teimme muotin pönttöuunin perustuksen ympärille. Valoimme betonin kolmessa osassa, joista ensimmäinen tehtiin muottiin. Kun uunin ympärys oli kovettunut, valoimme toisen, lähes lattianlaajuisen betonilaatan. Lopuksi peitimme betonilla vielä uunin takana olevan nurkan. Betonin alle laitoimme kapillaarikatko- ja lecasorakerrokset, joiden väliin tuli geotex-kangas. Lecasoran päälle asettelimme muotoon leikatut routalevyt, joiden päälle laitoimme betonia tukevan teräsverkon. Betonilaatan yläpuolelle kiinnitettiin uutta puumateriaalia olevat lattiavasat, joiden lomassa on tällä hetkellä pellavaeriste. Lattiavasojen päälle laitettiin lankut, jotka ovat tuvan vanhasta lattiasta.



Murtumat betonissa näkyvät selvästi, kuten myös
lattian kaltevuus. Perustus on jo tässä vaiheessa
poistettu seinän alta.



Uunin edustalla betoni oli säilynyt ehjänä.

Betonin alta tuli esiin hiekkaa...

...jonka loppusijoituspaikaksi valikoitui alue
kammarin seinän ulkopuolella.

Pönttöuunin perustusta.

Hiekkaa ei tarvinnut kantaa kauas, vain ikkunasta ulos!

Maata näkyvissä!

Ensin betonoitiin uunin ympärys.

Maapohja peitetty soralla.



Geotex ja lecasora.

Routalevyt paikoilleen aseteltuina.

Betonin sekoittamiseen, kantamiseen ja levittämiseen

kului yksi päivä.

 

Betonin levittämistä helpottamaan tehtiin silta.







Betonia tasoitetaan.

 



Painoimme kädenjälkemme märkään

betoniin, ja merkitsimme myös päivämäärän

tiedoksi tuleville torpanomistajille.

 

Betoni sai kovettua muutaman päivän muovin alla.



Muovi poistettu, betonilaatta melkein valmis.

Pönttöuunin takana oleva nurkka on enää betonoimatta.

Uudet lattiavasat uudesta puusta.

Eristeet laitetaan myöhemmin.



Tämänhetkinen tilanne. Tuvan vanha, kammarin uusi

lattia.

Tällä hetkellä kammari palvelee puutyöverstaana, koska tarvitsemme (=Pekka tarvitsee) lämmitettävän työskentelytilan. Siirsimme siis kammariin höyläpenkin ja muita tarpeellisia työvälineitä, jotka aiemmin olivat olleet tallissa. Talon nurkalla kasvanut koivu kohtasi loppunsa pari vuotta sitten. Juurien kanssa taistelu jatkuu.  

Romahdus

Muutama vuosi sitten, erittäin runsaslumisena talvena, tallin "terassin" katos luovutti. Emme olleet tehneet sille vielä siihen mennessä mitään, mutta rakenteen petettyä meidän oli pakko ryhtyä toimeen. Muualla tallirakennuksessa oli tähän mennessä tehty jo aika paljon töitä. Runko oli oikaistu edellisenä kesänä, siitä kerrotaan postauksessa Tallinraivaustyötä. Myös vanhan navetan rupeama oli jo tässä vaiheessa aloitettu. Navetta-asiaa löytyy otsikon Siistiltä näyttää alta.

Sinä vuonna tammikuussa tuli melko lyhyen ajan kuluessa todella paljon lunta. Poistimme sitä pihapiirin kaikkien rakennusten katoilta, mutta tallin katoksen kohdalla työpanos ei riittänyt. Kolme vuorokautta lumenpudotuksen jälkeen vastassamme oli yllättäen lumeen hautautunut kasa, josta sojotti tolppaa ja muovista katemateriaalia.

Katoksen romahtaminen oikeastaan vain odotti tapahtumistaan, näin jälkeenpäin ajateltuna. Rakenne oli ollut pystytetty ohuiden alumiinitolppien varaan, ja se näytti huteralta. Ei siis ihme, että näin kävi, mutta onneksi kukaan ei jäänyt alle.

Teimme vanhan katoksen tilalle uuden, joka ei taivu isonkaan lumikuorman alla. Uudessa katoksessa ei ole lainkaan tilaa vieviä ja liikkumista rajoittavia tolppia, vaan sitä tukee tallin seinän lävistävät nelosneloset. Kate on aaltopeltiä, kuten tallin kattokin. Samassa yhteydessä laitoimme vanhan navetan kattoa tukemaan kaksi paksua pylvästä, jotka ovat kierrätystavaraa, saatu vanhasta (käytöstä poistetusta!) vipumajakasta.



Vanha katos vielä tolpillaan.



"Romahtaako tämä, jos päästän irti?" Vanhan

navetan ja tallin välisen seinän jälleenrakennusta

aloitellaan. Vanha katos tolppineen näkyy takana.



Lunta pudotettiin katolta useaan otteeseen

lyhyen ajan sisällä.



Romahtanut ja lumen alle hautautunut katos vain kolme

päivää edellisen lumenpudotuksen jälkeen.



Uuden katoksen kannatinpalkit paikoillaan.

 

Kannatinpalkit lävistävät seinän ja tukeutuvat

tallin kattoon.



Kannatinpalkin aukko pylväässä vanhan

navetan nurkalla.

 



Katoksen kannatinpalkkia sovitetaan pylvääseen.



Kannatinpalkit ja katosta tukeva pylväs paikoillaan.



Katoksen saunanpuoleista päätä.



Uusi katos valmiina muutama kuukausi

romahduksen jälkeen. Tallin koko julkisivu

on saanut uuden ilmeen.



Katoksen alapintaa.

Katoksen aaltopelti  on otettu tallin saunanpuoleisessa päädyssä olleen ja tähän mennessä jo osittain puretun "lisärakennuksen" katolta. Sekä katos että tallin katto ovat nyt molemmat samaa materiaalia, ja sopivat toisiinsa paljon aiempaa paremmin. Vanhan katoksen kate oli mustaa muovia.

Minne joutui kukkaset?

Nyt on sopiva hetki keventää vähän otetta ja kirjoittaa jostain muusta kuin talon kunnostustöistä. Viimeisimmät aiheet ovat käsitelleet isohkoja työkokonaisuuksia, mutta nyt tulee ystävänpäiväviikolle sopivaa kepeämpää asiaa, nimittäin pihaa ja kukkaloistoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ottaisimme pihatyöt jotenkin kevyemmin kuin muun työmaan, ei missään tapauksessa. Päinvastoin, suhtaudumme piha- ja puutarhakysymyksiin suurella vakavuudella.

Piha on naapurien kertoman mukaan ollut muutama vuosikymmen sitten todella hieno ja hyvin hoidettu. Kun tila muutettiin ratsastuskouluksi, istutukset joutuivat parempiin suihin.







Tällaiselta aitamme näytti ennen kuin päätimme

vähän karsia tiheää sireenikasvustoa (Syringa vulgaris).




Emme tietenkään voineet hävittää eläviä puita, joten

istutimme aidan vierestä poistettuja yksilöitä

alapihalle riviin.



Pari vuotta siirron jälkeen totesimme, että

sireenirivi on hiukan epäkäytännöllinen,

ja jakaa pihaa vähän liikaa. Siispä siirsimme

ne uudestaan, nyt talon joenpuoleiseen päätyyn,

missä niitä olikin jo ennestään aika paljon.

Varjoliljaa (Lilium martagon) on monissa vanhanajan pihapiireissä, niin meilläkin. Se ei kuitenkaan näyttänyt olevan keskittynyt mihinkään tiettyyn kohtaan pihamaata erityisesti, vaan putkahteli esiin sieltä täältä. Olemme sittemmin "pelastuskaivaneet" näitä keltaisia sipuleita esiin aina, kun olemme nähneet kasvin yrittävän kasvaa "satunnaisessa" paikassa varsinkin, jos kasvi on ollut vaarassa jäädä työnteon jalkoihin. Pelastetut sipulit olemme siirtäneet yhteen tiettyyn paikkaan aidan läheisyyteen.




Ihana varjolilja.



Varjolilja siirron tarpeessa.



Jos nurmikko jää liian pitkäksi aikaa leikkaamatta,

piha näyttää tältä.

Ensimmäisenä keväänä pihanpuoleisen päädyn seinustalla kukki kevätvuohenjuuri (Doronicum orientale). Se oli pakko poistaa seinän vierestä, muuten se olisi joutunut tallotuksi. Niinpä siirsimme sen vähän matkan päässä kasvaneen kuusen juurelle. Uudella paikallaan se kukki seuraavina kesinä aivan eri tavalla kuin varjoisalla koillisseinustalla. Parin vuoden kuluttua kuusi kuitenkin muuttui ensin vihreästä punaiseksi, ja pudotti sitten neulasensa kokonaan. Johtuiko tämä kukkaistutuksesta, sitä emme tiedä. Pystyyn kuollut kuusi kaadettiin pari kuukautta sitten.



Kevätvuohenjuuri vanhalla paikallaan

kammarin seinustalla.

 

Vuohenjuuri siirtoa seuraavana keväänä kuusen juurella.

 

Vuohenjuuri parhaassa loistossaan kuusen

viimeisenä kesänä.

Tässä vielä muutama kuva itse istuttamistamme kukista.

 

Vuonna 2011 auringonkukka innostui kukkimaan
vasta lokakuussa, mutta kompensoi myöhäistä
kukintaa kasvamalla parimetriseksi.

Harjaneilikka viihtyy

puolivarjoisalla paikalla.

Betonirenkaaseen istutimme parina

kesänä kesäkukkia. Tällä hetkellä

siinä on clematis viettämässä

ensimmäistä talveaan.

Pommi, mikä pommi?



Päätyseinää. Vanhojen pinkopahvien

riekaleita näkyy seinän alaosassa.

Kesällä 2008 kävimme talossa ensimmäistä kertaa. Paikalla esittelyssä oli pari muutakin kiinnostunutta, mutta tungokseen asti ei väkeä missään vaiheessa ollut. Seisoskellessamme kahdestaan tuvassa, kurkkasi oviaukosta pariskunta, joka ei kuitenkaan tohtinut astua sisään tupaan, vaan kääntyi saman tien kannoillaan ja suuntasi takaisin kohti ulko-ovea. Eteisestä kuului kovaääninen toteamus: "Pommi mikä pommi." Näin jälkeenpäin uskon, että seinähirsien epäsiistit tummanpuhuvat pinnat säikäyttivät nämä uteliaat matkoihinsa. Saattoi se toki olla se kaamea muovimattokin, vähemmästäkin ihminen pelästyy.







Lastulevyjä poistetaan.

Lattianrajassa huvenneet villat.

Nurkasta pursusi purua ja villaa.

Seinistä kolme oli hirrellä, tosin kyse ei ollut puhtaista, siistityistä hirsipinnoista. Näissä pinnoissa oli satamäärin nauloja ja nastoja, pölyä, purua sekä pinkopahvin ym. pintamateriaalien riekaleita. Neljättä seinää peitti lastulevy, sen alla koolingit, joiden alla oli pinkopahvi ja tapetti. Koolinkien välissä oli ollut eristeenä villaa, joka oli suurelta osin joutunut pesänrakennusaineeksi. Aloitimme urakan imuroimalla karisevan roskan irti seinistä. Poistimme sen jälkeen kaikki pintamateriaalit, sekä seinässä törröttäneet naulat. Seinissä kiinni oleviin sanomalehden paloihin varoimme visusti koskemasta.




Pinkopahvin riekaleita lattian...

...ja katonrajassa.




Pinkopahvipinta lastulevyn ja

koolinkien poiston jälkeen.



Pinkopahvin alla ollut tapetti.



Gifuaakkosilla kirjoitettua suomenkielistä tekstiä päätyseinässä.

Kun hirsipinta oli kauttaaltaan näkyvissä, alkoi korjaustyö. Päätyseinää kengitettiin neljän hirren verran, lisäksi seinää paikattiin useasta kohdasta. Hirsistä poistettiin kelvoton aines, minkä jälkeen kohta paikattiin kohdasta riippuen vanhalla, hyväkuntoisista hirsistä saadulla, tai uudella puulla. Lisäksi paikattaviin kohtiin laitettiin tervaa ja pellavaa. Alla on kuvasarja tienpuoleisesta päätynurkasta, josta alkoi laudoituksen poistamisen myötä paistamaan päivä sisään. Nurkkien läheisyydessä oli useita huonokuntoisia ja lahoja kohtia. Tämä johtuu luultavasti siitä, että talon alkuperäiset ristinurkat on sahattu tasaisiksi, mistä on seurannut ilmavuotoa ja lahoa. Nurkkien sahaus on tehty oletettavasti talon ensimmäisen lautaverhouksen yhteydessä.




Tuvan päätyseinää ulkopuolelta

ennen kengitystä.

 

 

Reikä päätynurkassa.



 Huonoa puuainesta poistettu reiän ympäriltä.

 Vasemmanpuoleisen seinän alaosaa paikattu

 ja tervattu.



Reikä tilkitty ja sen ympärys osittain paikattu.

 

Reiällinen nurkka korjattu ja osa paikoista tervattu.

                     Pellavaa paikan ympärillä tienpuoleisessa seinässä.

 

Tällä hetkellä tuvan seinät ovat edelleen hirrellä, mutta suunnitelmana on tapetoida seinät ja laittaa niihin puolipaneelit. Paljas hirsi seinäpintana olisi upea, mutta nämä seinähirret ovat sitä tarkoitusta varten liian tummat. Emme myöskään halua sulkea hirren pintaa mitenkään, joten maalaaminen ei tule kysymykseen. Lopuksi vielä kuva hirsityömaalta.







Näinkin tunnelmallisessa valaistuksessa voi

hirsitöitä tehdä.