Rahalöytö

Eilen, pihanpuoleisen päätykolmion kunnostamistöiden yhteydessä tehtiin rahalöytö, joka on järjestyksessä toinen taloprojektin aikana. Tämä vie kuitenkin kiinnostavuudessa voiton aiemmasta löydöstä (yhden markan kolikko 1990-luvulta) mennen tullen. Pekka oli irrottamassa pihanpuoleisen päätykolmion vuorilautoja, kun hän huomasi kurkihirteen kiinnitetyt rahat. Kaksi kolikkoa oli naulattu päällekkäin hirteen.

Kolikot irrotettiin varovasti kuvaamista varten, ja kiinnitettiin sitten takaisin samalla naulalla, jolla ne olivat olleet hirressä kiinni. Vanhempi rahoista on kuparia ja vuodelta 1867. Naula on lävistänyt kolikon keskeltä, mutta pinnassa erottuu siitä huolimatta Aleksanteri II:n monogrammi. Myös vuosiluku on selvästi luettavissa. Pienempi ja nuorempi raha on 25 pennin kolikko vuodelta 1921.

Tämä tietenkin pistää miettimään uudelleen talon rakennusajankohtaa, josta meillä siis ei ole tietoa. Naapurimme, jonka talo on alun perin ollut identtinen omamme kanssa, on kertonut, että talot  olisi rakennettu yhtä aikaa 1890-luvulla. Mikäli näin on, miksi ja minkä tapahtuman yhteydessä kurkihirteen on lyöty 20-luvun raha?

Löysin Tenka Issakaisen väitöskirjan "Tavallista taikuutta", jossa on käsitelty suomalaista taikuutta ja sen merkityksiä (2012, Turun yliopisto). Luvussa 9. "Maagisen vaikuttamisen reittejä", puhutaan rahoista taikojen välineenä. Issakainen mainitsee Kivijärveltä 1890-luvulla tallennetun tiedon rahan laittamisesta uudisrakennukseen:

"Sitte kun panee harjahirttä päälle niin sinne harjahirren salvokseen tekee lantin sijan ison ja panee vanhan aikaisen Ruotsin kotkankuvaisen lantin kun ei tiedä mistä on saanut- -."

Samoin navettaa rakennettaessa laitettiin Kivijärveltä olevan tiedon mukaan (1884) kurkihirren koloon raha, jonka tuli olla mielellään mahdollisimman vanha. Pihtiputaalla taas navettaan laitettava raha tuli rikkoa kirveellä neljään osaan, ja kappaleet tuli sijoittaa nurkkiin ensimmäisen salvaimen väliin. Näin varmistettiin karjan menestyminen.

Taioissa on käytetty nimenomaan vanhoja kolikoita. Issakainen toteaa ymmärrettäväksi syyksi sen, ettei kierrossa ollutta rahaa, vaihdon välinettä, mielellään käytetty taikoihin. Toinen syy vanhojen rahojen käyttöön on hänen mukaansa ollut se, että kierrossa oleva raha kuljettaa mukanaan rahaa käsitelleiden ihmisten vaikutusta ja olemusta, mikä saattaisi häiritä taikaa. Vanhat, käytöstä poistuneet rahat ovat tässä suhteessa neutraalimpia. (Issakainen 2012: 147-148.)

Aihe on erittäin mielenkiintoinen, ja pistää miettimään, millä perusteella meidän kaksi rahaamme ovat hirteen päätyneet. Onko myös 25 pennin kolikko ollut kiinnittämishetkellä vanha? En oikein usko, koska molemmat rahat on lyöty hirteen yhtä aikaa. Siinä tapauksessa 1860-luvun kolikko on ollut sillä hetkellä todella vanha. On tietenkin myös mahdollista, että vanhempi raha on alun perin ollut hirressä kiinni jollain muulla tavalla, ja se olisi lyöty nuoremman kanssa naulalla yhteen vasta paljon myöhemmässä vaiheessa. Mene ja tiedä.

Tässä vielä linkki väitöskirjaan. Suosittelen sitä lämpimästi, mikäli kansanuskomukset ja taikuus kiinnostaa.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/84792/AnnalesC347Issakainen.pdf?sequence=1




Rahat löytöpaikallaan.

Vanhempi (1867) kolikko alla, nuorempi (1921) päällä.



Vasemmanpuoleisen kolikon pinnasta erottuu

Aleksanteri II:n monogrammi.